Persilja

Persilja

PersiljaPetroselinum crispum

Persilja on kaksivuotinen, sarjakukkaiskasveihin kuuluva yrtti, joka hyvissä kasvuolosuhteissa saattaa kasvaa noin 60 cm korkeaksi. Persilja on kotoisin Sardiniasta ja sieltä se on levinnyt maapallon lauhkealle ja subtrooppiselle vyöhykkeelle. Persiljan lehdet ovat kähäriä ja liuskaisia. Persilja on kuivattunakin väriltään vihreä ja sen aromi miellyttävän tuore ja hieman mausteinen. Maultaan se on hieman ruohomainen ja yrttinen. Persiljassa on runsaasti A-, B- ja C-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja magnesiumia.

Persilja on eräs vanhimmista tunnetuista yrteistä ja kirjallisuuden mukaan sitä on viljelty jo vuosituhansien ajan. Kasvi on saanut nimensä kreikkalaisesta kiveä tarkoittavasta sanasta (petros), sillä persilja kasvaa kivikkoisilla paikoilla. Persiljan siemenet itävät erittäin hitaasti ja tämä johti aikanaan uskomukseen, että ne käyvät seitsemän kertaa paholaisen luona ennen kuin ilmestyvät maan pintaan.

Muinaiset kreikkalaiset sankarit käyttivät juhlissa persiljaseppeleitä. Seppelettä ei käytetty ainoastaan kunnian osoittamiseksi, vaan sillä oli myös toinen tärkeä tehtävä: persiljan uskottiin estävän juopumusta. Lisäksi uskottiin että persiljalla on kyky imeä itseensä viinihöyryt, niin että krapula ei yllättänyt juhlijaa. Uskottiin myös, että persilja estää pahaa hajua, sehän tiedetään tänäkin päivänä, että persilja vähentää valkosipulin hajua. Persiljalla oli myös useita lääkinnällisiä tarkoituksia ja sillä osoitettiin kunnioitusta vainajille koristamalla haudat persiljalla. Kauneudenhoidossa persilja on monipuolinen yrtti. Keitos auttaa kuivaan ihoon sekä vaalentaa pisamia. Se myös vahvistaa hiuksia, keskiajalla uskottiin, että se jopa parantaa kaljupäisyyttä. Persilja sopii myös silmähauteeksi. Ranskalaiset kokit eivät varmaankaan tulisi toimeen ilman persiljaa, joka kuuluu olennaisesti bouquet garni -yhdistelmään. Persilja sopii lähes kaikkiin ruokiin ja sillä voidaan maustamisen lisäksi koristella salaatteja, omeletteja, keittoja ja pataruokia.