Meirami

Meirami

MeiramiOriganum majorana

Meirami kuuluu huulikukkaisten kasvien heimoon. Se on monivuotinen, noin 30 cm korkea puolipensas, jonka lehdet ja varret ovat nukkaiset ja väriltään harmahtavan vihreät. Meirami on lähtöisin Arabiasta tai Länsi-Aasian lämpimiltä alueilta. Nykyisin sitä viljellään Välimeren maissa, erityisesti Niilin laaksossa. Meiramin maku on miellyttävän aromaattinen sekä hieman kitkerä, kamferimainen ja se muistuttaa oreganoa. Mausteena käytetään sen kuivattuja lehtiä sekä kukkivia oksan latvoja. Loppuosa kasvista voidaan hyödyntää ottamalla siinä oleva pieni öljymäärä talteen.

Origanum-suvun latinalainen nimi on peräisin kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat ’vuorten iloa’. Meirami symboloi onnellisuutta. Muinaiset kreikkalaiset uskoivat, että jos meiramia kasvoi haudalla niin vainaja nautti ikuisesta onnesta ja rauhasta. Roomalaiset sitoivat nuorelle parille onnea tuottavan seppeleen meiramista, ja Kreetalla meirami kuvasti suurta kunnioitusta. Antiikin ajalla uskottiin meiramin auttavan käärmeenpuremaan, ja että käärmeet, koit ja muurahaiset karttoivat sitä. Meiramia on käytetty piristeenä, astma- ja reumalääkkeenä, hammassäryn parantajana sekä sydäntä ja hermoja vahvistavana lääkkeenä. Myös Elias Lönnrot tunsi meiramin. Hänen mukaansa sen lääkevoima lievitti yskää. Kulauksen meiramivettä säännöllisesti nautittuna uskottiin auttavan lapsia, jotka eivät oppineet puhumaan. Myös naisten ’tuoksupussit’ sisälsivät meiramia. Meiramista valmistettu tee auttaa vatsa- ja suolistovaivoihin, kylpyvedessä se rauhoittaa. Meiramia on käytetty myös ruokaöljyn ja viinin maustamiseen sekä oluen panoon ennen humalan löytymistä.

Meirami korostaa ruokien makua ja se sopii erilaisiin vihannes- ja perunaruokiin sekä kanaan ja kalkkunaan. Meiramilla voidaan maustaa kaalikääryleet ja hernekeitto sekä erilaiset maksa- ja veriruoat. Meirami on myös pizzan mauste ja se kuuluu moniin italialaisiin, kreikkalaisiin ja ranskalaisiin kalaresepteihin. Meiramia ja siitä saatavia uutteita käytetään makkaroihin, likööreihin ja vermuttiin sekä hajusteena joihinkin ranskalaisiin ja englantilaisiin saippuoihin. Meiramilla maustettaessa kannattaa olla varovainen ja opetella sen käyttö, jotta mausta ei tulisi liian voimakas.