Kaneli

Kaneli

Kaneli – Cinnamonum zeylanicum / C. Cassia

Kaneli on laakerikasveihin kuuluva ikivihreä puu, joka saattaa villinä kasvaa jopa 15 metriä korkeaksi. Puista saatava kaneli luokitellaan sen mukaan, mistä osasta runkoa tai oksia se on otettu. Parhaat laadut saadaan rungon alaosasta. Viljelmillä puita leikataan, jolloin niistä saadaan useampia versoja, joiden annetaan kasvaa noin 2,5 metrin korkuisiksi. Viljeltynä puiden annetaan kasvaa noin 10 vuotta ennen kuin kuori voidaan irrottaa. Kuori irroitetaan veitsellä ja sen annetaan käydä vähintään 24 tuntia. Sen jälkeen kuoret kuivataan, jolloin ne käpertyvät rullalle muodostaen jopa metrin pituisia kanelitankoja. Kanelitangot voidaan käyttötarkoituksesta riippuen leikata määrämittaisiksi tai jauhaa.

Kanelipuita on useita lajikkeita, jotka eroavat toisistaan kasvupaikan mukaan. Lähes kaikki Suomessa käytettävä kaneli on cassia-tyyppiä, joka kasvaa Kiinassa, Indo-Kiinassa ja Indonesiassa. Tällä punaisen ruskealla jauheella on voimakas maku ja aromi, joka poikkeaa huomattavasti ceylon-tyyppisestä kanelista, joka on väriltään vaaleaa ja maultaan niin mietoa, että sitä saatettaisiin pitää jopa huonolaatuisena. Ero johtuu pääosin haihtuvista öljyistä, jotka antavat kanelille makua. Cassia-kanelin öljypitoisuus saattaa olla jopa kolme kertaa korkeampi kuin ceylonin kanelin. Kummankin maku on kuitenkin lämmin ja mausteinen, hieman puumainen, pistävä sekä neilikkainen.

Kaneli on kenties vanhin tunnettu mauste. Kirjallisuudessa kaneli esiintyy ensimmäisen kerran kiinalaisessa yrttikirjassa, jonka uskotaan ilmestyneen 2800-luvulla eKr. Kaneli mainitaan myös toisen Mooseksen kirjan 30. luvussa, jossa Herra puhui Moosekselle kehoittaen tätä tekemään pyhän voiteluöljyn, jonka eräänä ainesosana oli kaneli. Muinaiset egyptiläiset käyttivät kanelia sekä kosmeettisiin tarkoituksiin että balsamointiin. Huomattavimpia kanelin kulutukseen liittyvistä tapahtumista lienee rovio, jonka keisari Nero järjesti vuonna 65 jKr. kuolleelle vaimolleen. Nero määräsi, että roviolla hänen vaimonsa kanssa piti polttaa kaikki Roomasta löytyvä kaneli, joka vastasi silloista koko vuoden käyttömäärää. Keskiajan lääkintäkirjallisuudessa kanelia suositeltiin käheyteen ja kurkkukipuun sekä yskänlääkkeisiin. Lisäksi sen uskottiin vahvistavan vatsaa, sydäntä ja aivoja sekä helpottavan synnytystä ja edistävän aineenvaihduntaa.

Kaneli on tärkeä leivontamauste, jota jauhettuna käytetään kakkuihin, pullaan, pikkuleipiin ja piiraisiin. Kanelitankoa voidaan käyttää erilaisten juomien (kuten kahvi, siideri, tee ja kaakao) ja jälkiruokien maustamiseen. Kaneli sopii myös viilin, riisipuuron, omenaruokien ja hedelmäsalaattien mausteeksi. Kanelia käytetään myös alkoholijuomien (liköörit, katkerot) maustamiseen. Kaneliöljyllä on lisäksi monia käyttökohteita lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa.