Inkivääri

Inkivääri

InkivääriZingiber officinale

Inkivääriä saadaan trooppisen, noin 1,2 metriä korkean, liljamaisen kasvin juurakoista (lähinnä maavarsista, ei juurista). Pääosa sadosta korjataan kaivamalla koko kasvi maasta ja murtamalla juurakot irti. Osa juurakoista paloitellaan ja näin kasvi saadaan lisääntymään. Sato voidaan korjata vuoden kuluttua istutuksesta. Juurakot pestään ja kuoritaan, jonka jälkeen niiden annetaan kuivua auringossa noin viikon ajan. Säilöttyä inkivääriä valmistettaessa sato korjataan noin puolen vuoden kuluttua istutuksesta, jolloin juurakon rakenne on pehmeämpi.

Inkivääri on ensimmäisiä Euroopassa tunnettuja mausteita. Sen latinankielinen nimi tarkoittaa ’sarven muotoista’. Nimi tulee siitä, että juurakot muistuttavat muodoltaan peuran sarvia. Inkivääri on todennäköisesti lähtöisin Etelä-Kiinasta tai Kiinan rannikkoa lähellä olevilta Tyynenmeren saarilta, mutta nykyisin sitä ei enää kasva luonnonvaraisena missään.

Tarun mukaan kreikkalainen leipuri olisi jo vuonna 2400 eKr. valmistanut inkiväärileipää. Sen jälkeen resepti löysi nopeasti tiensä Egyptiin, jossa leipää tarjottiin seremoniallisissa menoissa. Inkivääri levisi myös Rooman valtakunnan kaikkiin osiin. Marco Polo oli ensimmäisiä eurooppalaisia, joka pääsi näkemään oikeassa kasvuympäristössään inkiväärin, jolla uskottiin olevan myös voimakkaita lääkinnällisiä vaikutuksia. Englannin kuningas Henrik VIII jopa suositteli inkivääriä hoitokeinoksi 1500-luvulla riehuneeseen ruttoon. 1800-luvun englantilaisissa krouveissa baaritiskeillä pidettiin jauhettua inkivääriä, jota asiakkaat ripottelivat oluensa pinnalle: inkivääriolut ja gingerale oli keksitty.

Juomien ohella mausteista, makeaa ja täyteläistä inkivääriä käytetään paljon myös leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Inkivääri on oleellinen osa itämaista keittiötä.Inkivääriä käytetään maun täydentäjänä useissa erilaisissa makkaroissa ja liharuoissa, viilin höysteenä sekä omena- ja päärynäruoissa. Inkivääriöljyä käytetään myös lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa.