Anis

Anis

AnisPimpinella anisium

Anis on yksivuotinen sarjakukkaisiin kuuluva kasvi, joka kasvaa noin metrin korkuiseksi. Se on alunperin kotoisin Lähi-Idästä, mutta nykyisin sitä viljellään kaikkialla Välimeren alueella. Noin neljän kuukauden kuluttua istutuksesta aniksesta saadaan 5mm pituisia, harmaanvihreitä, sarvimaisia ja karvaisia lohkohedelmiä (’siemeniä’). Aniksen maku on makea ja hieman lakritsimainen ja se sisältää melko paljon haihtuvia öljyjä, joista valtaosa on anetolia.
Väitetään, että anis tunnettiin Egyptissä jo 1500 eKr. Pliniuksen mukaan tyynyn alla olevien aniksen siemenien aromien hengittäminen esti näkemästä pahoja unia. Ensimmäisen vuosisadan Roomassa aniksella maustettiin suosittua kakkua, jonka uskottiin ehkäisevän ruoansulatushäiriöitä. Vuonna 1305 Englannissa anikselle asetettiin vero, jolla rahoitettiin London Bridgen korjaustyöt.
Maustekäytön lisäksi sitä käytettiin hyvin paljon myös lääkinnällisiin tarkoituksiin skorpionin pistoksesta virtsan erityksen edistämiseen. Aniksen öljyjen uskottiin tuhoavan täitä, siemenet puolestaan houkuttelivat hiiriä ja jyrsijöitä. Kuningas Edward IV:n aikana anista käytettiin kuninkaallisten vaatteiden parfymointiin.
Anis on yleinen leivontamauste. Sitä käytetään erilaisiin leivonnaisiin, maustekakkuihin, pikkuleipiin ja ruokaleipiin. Se sopii myös keittoihin, riisi- ja spagettiruokiin, uuniperunoihin ja keitettyihin porkkanoihin. Anisuutteita käytetään makeis-, alkoholi- ja lääketeollisuudessa.