Mausteiden historiaa

Mausteiden historia noudattelee pitkälti tutkimusmatkailun historiaa. Tarinan mukaan mausteiden käyttö alkoi sattumalta, kun luolamies kääri lihakimpaleen läheisestä pensaasta ottamiinsa lehtiin ja yllätyksekseen huomasi niiden parantavan lihan makua. Sama vaikutus oli myös joillakin pähkinöillä, siemenillä, marjoilla ja jopa puun kuorellakin.

Alunperin mausteita käytettiin pääasiassa peittämään ruoan epämiellyttävää tai pilaantunutta makua. Keskiajan lopulla niitä käytettiin myös ruoan säilöntään, ja niillä olikin merkittävää arvoa Euroopassa, sillä siihen saakka suolaaminen oli ollut ainoa laajaan käyttöön sopiva ruoan säilöntämenetelmä. Mausteiden käytöllä oli myös statusarvoa, sillä mausteet olivat hyvin kalliita. Kourallinen kardemummaa maksoi köyhän miehen vuosipalkan ja monia orjia saatettiin ostaa ja myydä muutamalla kourallisella pippureita.

Arabialaiset toivat ensimmäisinä mausteet Eurooppaan. Havaitessaan pitävänsä hallussan suurta kysyntää ja kiinnostusta herättäviä hyödykkeitä, he halusivat salata mausteiden oikean alkuperän. Suojatakseen mausteherruutensa he sepittivät tarinoita mausteiden hankinnan vaarallisuudesta ja niiden alkuperästä. Maailman tutkimusmatkailu alkoi toden teolla sen jälkeen, kun selvisi, että Aasia ja Intia olivat kallisarvoisten mausteiden ja yrttien alkuperälähde.
Kolumbus, Magellan ja muut löytöretkeilijät julistivat “löytämänsä” maat alusmaikseen ja toivat mukanaan Eurooppaan näytteitä löytämistään kasveista, hedelmistä ja siemenistä.

Keskiajan suurvallat ottivat maustekaupan monopolikseen. Yleensä maa, jolla oli voimakkain laivasto, pystyi valvomaan mausteiden tuotantoalueita. Espanjalla, Portugalilla, Hollannilla ja Englannilla oli kullakin omat valtakautensa. Viimeisin suurista maustemonopoleista säilyi aina toisen maailmansodan syttymiseen saakka.

Karibianmeren saarien ja Keski-Amerikan löydyttyä maailman keittiöihin ilmestyi uusia mausteita, mm. chili, vanilja ja maustepippuri. Osa mausteista tuli Euroopassa hyvin suosituiksi, mutta vasta vuosisatoja myöhemmin ne palautuivat maahanmuuttajien mukana Amerikkaan. Mausteiden suosio 1500—1800 luvun Euroopassa oli kiistaton ja mausteiden käytöstä tuli erittäin monimutkaista. Tuolloin käytetyt mausteyhdistelmät saattaisivat nykyisin tuntua hyvinkin oudoilta. Polttavia Kauko-Idän mausteita, pippuria, inkivääriä ja neilikkaa, sekoitettiin paikallisiin mausteisiin, fenkoliin ja korianteriin. Seokseen lisättiin runsaasti myös makeita mausteita, kuten anista, muskottipähkinää ja minttua. Nämä olivatkin renessanssiajan yleisimpiä mausteita, jotka eri yhdistelminä ovat säilyneet käytössämme aina tähän päivään asti.

Sää on kautta aikojen vaikuttanut mausteiden satoon, laatuun ja hintaan. Mausteiden ja yrttien elinkaari istutuksesta sadonkorjuuseen vaihtelee muutamasta kuukaudesta moineen vuoteen. Hitaasti kasvavia mausteita ovat mm. maustepippuri, muskotti ja neilikka, jotka vaativat jopa kahdeksan vuoden kasvujan ennen ensimmäistä satoa. Vanilja- ja pippuriköynnöksillä sato saadaan kolmen vuoden kuluttua istutuksesta. Myrskyn tai muiden luonnonkatastrofien tuhotessa viljelyksiä, saattaa seurauksena pahimmillaan olla jopa useiden vuosien pula mausteesta, minkä seurauksena hinnat nousevat.

Nykyisin, kun mausteiden käyttö on yleistä ja hinnat suhteellisen alhaisia, on vaikea kuvitella, että nämä tuoksuvat lehdenpalat, siemenet ja kuoret ovat joskus olleet niin himoittuja ja arvokkaita, että niiden vuoksi on kierretty maapalloa, etsitty uusia maita ja käyty sotia useiden vuosisatojen ajan.